Kurpitsa rieskaset

Pyhäinpäivä oli ja meni. Kurpitsasta koverrettiin päheä lyhty ja sisukset löysivät itsensä kattilasta. Noin kilo kurpitsaa ja desi vettä kiehuskeli noin puolisen tuntia, kunnes kohtasi sauvasekoittimen. Suurin osa kurpitsapyreestä menikin halloween piirakkaan, mutta pieni kulhollinen jäi yli. Noin kolmisen desiä ollakseni tarkka.

Iltaleipäset ajattelin. Pyreen sekaan yksi muna ja noin kolme desiä ohrajauhoja sekä yksi teelusikallinen suolaa. Uuni 275 asteeseen ja kostutetuin käsin taikinasta leivinpaperin päälle pahsuhkot rieskaset. Haarukalla hieman reikiä taikinaan ja uuniin paistumaan noin kymmeneksi minuutiksi.

Toast Skagen

Toast Skagen on ruotsalaiskokki Tore Wretmanin vuonna 1965 kehittelemä voileipä klassikko. Tähän versioon tein majoneesin itse, suolaveteen säilöttyjä kylmänveden katkarapuja sekä siianmätiä.

Toast Skagen (4 kpl)

4 viipaletta vehnäpaahtoleipää
1 prk suolaliemeen säilöttyjä katkarapuja
1 dl majoneesia
½ punasipuli
Puolen sitruunan mehu
Tilliä
Ruohosipulia
Suolaa
Pippuria
Voita paistamiseen.

Majoneesi:

1 munan keltuainen
1 tl makeaa sinappia
1 tl omenaviinietikkaa
1 tl sitruunamehua
2 dl rapsiöljyä
Suolaa

Aloita majoneesilla. Erottele keltuainen kulhoon ja sekoita kaikki muut ainesosat öljyä lukuun ottamatta. Lisää öljy ohuena nauhana kokoajan vatkaten.

Valuta katkaravut hyvin. Lisää desin verran majoneesia sekä puolikas punasipuli pieneksi silputtuna. Hienonna tilli ja purista sekaan puolen sitruunan mehu. Mausta suolalla ja pippurilla.

Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois ja kuumenna voi pannulla. Paahda leipiin kaunis väri. Lusikoi päälle katkarapumassaa ja pyörittele siian mädistä quenellit katkarapujen päälle. Koristele ruohosipulilla ja tillillä.

Amerikkalaisten Burger-ketjujen vertailu

Kävimme Amerikan mantereella hetki sitten ja teimme pienimuotoista vertailua road tripillämme. Arviointiin joutui periamerikkalaiset hampurilais-ketjut. Franchise työstentelyn aloitti McDonalds vuonna 1955. Sitä seurasivat pikaisesti monet muut ketjut. Nopeaa ja halpaa eli fastfoodia.

McDonald´s

Ameriikan mäkkäriin erehdyimme kahdesti. Lentokentällä ja hotellille iltapalaksi haetut triplajuustot. Ei parane laatu ameriikan maallakaan... Jää vertailumme toisiksi heikoimmaksi. Maailman suurin pikaruoka-ketju.

Wendy´s

Wendy´s perustettiin vuonna 1969 Ohiossa ja on sieltä levinnyt ympäri USA:ta sekä ulkoimaille. Wendyn pihvit olivat hyvät. Hot and juicy cheeseburger oli kannattava ostos. Vertailun toiseksi paras.

Whataburger

Vuonna 1950 Corpus Christiin Teksasiin perustettu hampurilaisravintola. Yksityisomistuksessa oleva ketju on laajentunut 735 ravintolallaan koko eteläiseen USA:n. Ehdottomasti parhaat ketjuburgerit amerikassa mitä olen maistanut. What-A-Burger!

Jack In The Box

Huonoin suurista ketjuista. Burgeri ei häävi todellakaan ja ihmekiekurat ranskalaisten tilalla pursusivat pelkkää rasvaa. Häviää jopa mäkkärille komeasti.

Burger King

Vastikään suomeenkin uudelleen rantautunut Burger King Whoppereineen nousee vertailumme kolmoseksi. BK perustettiin vuonna 1954 ja on siitä laajentunut ympäri maailmaa yhdeksi maailman suurimmista burger-ketjuista.

Viisi ketjuburgeria testattiin ja paljon myös muita burger paikkoja. Mutta puhutaan nyt pelkästään niistä mitä löytää ainakin monesta amerikan kohteesta ja osaa ympäri maailmaa ja muutamaa suomestakin.

Ja ranking-lista on seuraava:

1. Whataburger
2. Wendy´s
3. Burger King
4. McDonalds
5. Jack In The Box

Poroburger

Jälleen on aika burgerin... Porojauhelihaa sulamaan ja keksijän hattu päähän. Pihvitaikinaan lisäsin vain suolaa, pippuria ja jauhoin morttelissa muutaman katajanmarjan. Pihvit saa paistaa kohtuu varovasti, koska porosta jauhettu liha kuivuu nopeasti ja hajoaa kohtuu helposti. Juustoksi löysin Vaalan Juustolan viherpippurijuustoa. Kastikkeeksi pyöräytin survotut karpalot ranskankermaan, jonka maustoin hyppysellisellä suolaa sekä sokeria. Väliin salaatit, hieman ketsuppia ja herkkukurkku viipaleita.

Pizza bianco poronkäristyksellä

En olisi uskonut kuinka suuren eron pitsaan tekee ns. pitsakivi. Marketin punaisenlapun osastolta silmiini sattui Emile Henryn pizzastone ja kaupat syntyivät heti! Pakko oli päästä testaamaan kuinka suuri ero voi olla? Ja se voi olla! Uskomattoman rapea pohja.

Illan ruoaksi oli alkuksi tarkoitus tehdä Tunturipataa jolloin poronkäristys oli jo sulamassa ja kuivatut metsäsienet likoamassa. Sitten äkkinäinen ahaa-elämys ja pitsapohjan tekoon.

Pohjaa aineksia tarvitset seuraavat: n. 1,5 dl vettä, 25 g tuorehiivaa, vajaa ½ dl hyvää oliiviöljyä, teelusikallinen suolaa ja noin 4,5 dl durumvehnäjauhoja. Aloita sekoittamalla hiiva lämpimään veteen ja lisää sekaan suola ja öljy. Vaivaa jauhot sekaan kunnes saat kimmoisan taikinan. Jätä liinan alle lämpimään kohoamaan noin kolmeksi vartiksi.

Kuivattuja metsäsieniä käytin noin 20 grammaa jotka liotin noin kolmessa desissä vettä noin tunnin ajan. Käristys lihan sulaksi saatuani pannu kuumaksi ja reilu nokare voita perään. Ruskistus käristykselle ja sienet liotusvesineen perään. Lisää vielä kuorallinen karpaloita ja hieman persiljaa. Pannulle kansi päälle ja ainakin puolen tunnin haudutus. Tämän jälkeen kansi pois ja kokoon keitto.

Pyörittele taikinasta pitsapohja jauhotetulla pöydällä. Ja ku pizza biancoon ei sitä tomaattikastiketta tule, niin sen sijaan vuoraamme pohjan smetanalla. Hieman mozzarellaraastetta smetanan päälle jonka jälkeen vuorossa on täyteet eli poro-sieni seos. Vielä lisää juustoa päälle ja tässä vaiheessa olet jo lämmittänyt uunin 225 asteeseen pitsakiven kera. Leipälapio hyötykäyttöön ja pitsa kiven päälle. Aikaa paistaminen vie noin 12 minuuttia ja lopputulos on taivaallinen.

Omena-Pihlajanmarja Chutney

Omenat alkoivat jo putoilla puusta, joten oli aika ottaa puun antimet hyötykäyttöön. Omenamehu ja piirakka ovat tietenkin vakiotekeleet, mutta jotain muutakin piti loihtia. Intialainen chutney suomi vivahteella oli siis paikallaan. Alunperin ei ollut tarkoitus pihjalanmarjoja tähän käyttää mutta täysi omenapussi kädessä pihjalapuun kohdalla ajatus lähti jälleen lentoon...

1 kg kirpeitä omenoita
nipullinen pihjalanmarjoja
1 iso punasipuli
4 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
1 dl omenaviinietikkaa
½ dl siirappia
½ dl vettä
2 dl hillosokeria
2 rkl inkivääriä raastettuna
1 tl suolaa
Kanelitanko
Mustapippuria

Kuori ja pilko omenat pieniksi palasiksi. Irroita pihjalanmarjat tertusta. Silppua sipulit ja chili ilman siemeniä. Raasta inkivääri. Lisää kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna hautua miedolla lämmöllä noin puoli tuntia. Poista kanelitanko ja tölkitä kuumiin lasipurkkeihin ja anna umpioitua. 

Pestolla kuorrutettua kanaa ja lehtikaalimuhennosta

Basilikaviljelmä tuottaa tavaraa siihen tahtiin, että jonnekin sekin hukattava. Itse tehty tuorepesto on helppo ja nopea valmistaa. Tarvitset pelkästään nipun basilikaa, pinjansiemeniä, parmesania raastettuna, hieman suolaa, valkosipulia ja hyvää oliiviöljyä.

Voit hurauttaa ainekset tehosekoittimessa tahnaksi tai niinkuin minä tein morttelin ankarassa otteessa.

Lehtikaalimuhennokseen päädyin kun sain ystävältäni kassillisen erinäköisiä vihanneksia. Lehtikaalta kehutaan super-ruoaksi, koska se sisältää erittäin paljon C-vitamiinia, karoteenia ja rautaa. Irroittelin paksuimma ruodit pois ja silppusin lehtikaalen lehdet ja yhden salottisipulin veitsellä. Oliiviöljyä reippahasti kattilan pohjalle ja freesailin sipulia ja kaaleja hetkisen. Perään pari desia kuohukermaa ja annoin keittyä kokoon noin 15 minuuttia.

Broilerin fileille mausto suolalla ja mustapippurilla ja paisto voi-öljy seoksessa. Tarjosin lisäksi vielä jasmiiniriisiä, jonka keittelin kypsäksi kanaliemessä.