En olisi uskonut kuinka suuren eron pitsaan tekee ns. pitsakivi. Marketin punaisenlapun osastolta silmiini sattui Emile Henryn pizzastone ja kaupat syntyivät heti! Pakko oli päästä testaamaan kuinka suuri ero voi olla? Ja se voi olla! Uskomattoman rapea pohja.
Illan ruoaksi oli alkuksi tarkoitus tehdä Tunturipataa jolloin poronkäristys oli jo sulamassa ja kuivatut metsäsienet likoamassa. Sitten äkkinäinen ahaa-elämys ja pitsapohjan tekoon.
Pohjaa aineksia tarvitset seuraavat: n. 1,5 dl vettä, 25 g tuorehiivaa, vajaa ½ dl hyvää oliiviöljyä, teelusikallinen suolaa ja noin 4,5 dl durumvehnäjauhoja. Aloita sekoittamalla hiiva lämpimään veteen ja lisää sekaan suola ja öljy. Vaivaa jauhot sekaan kunnes saat kimmoisan taikinan. Jätä liinan alle lämpimään kohoamaan noin kolmeksi vartiksi.
Kuivattuja metsäsieniä käytin noin 20 grammaa jotka liotin noin kolmessa desissä vettä noin tunnin ajan. Käristys lihan sulaksi saatuani pannu kuumaksi ja reilu nokare voita perään. Ruskistus käristykselle ja sienet liotusvesineen perään. Lisää vielä kuorallinen karpaloita ja hieman persiljaa. Pannulle kansi päälle ja ainakin puolen tunnin haudutus. Tämän jälkeen kansi pois ja kokoon keitto.
Pyörittele taikinasta pitsapohja jauhotetulla pöydällä. Ja ku pizza biancoon ei sitä tomaattikastiketta tule, niin sen sijaan vuoraamme pohjan smetanalla. Hieman mozzarellaraastetta smetanan päälle jonka jälkeen vuorossa on täyteet eli poro-sieni seos. Vielä lisää juustoa päälle ja tässä vaiheessa olet jo lämmittänyt uunin 225 asteeseen pitsakiven kera. Leipälapio hyötykäyttöön ja pitsa kiven päälle. Aikaa paistaminen vie noin 12 minuuttia ja lopputulos on taivaallinen.
