Pancakes

Jälkkäri osastossa eilen pääosassa olivat amerikkalaiset pannukakut eli pancakes. Tempaisin kaasuliekin muurikan alle ja herkutteluhetki oli käsillä. Tein pienen taikina joka riitti kolmeen isoon pannukakkuun. 2 dl vehnäjauhoja, 3 dl piimää, yksi muna ja hieman sokeria. Marjoja kävin keräämässä pihan pensaista. Valmistin erittäin herkullisen täytteen lätyille. Mascarpone juustoa rasiallinen, johon sekoitin yhden luomu vaniljatangon siemenet sekä 3 rkl limoncello likööriä. Päälle vielä tomusokeria.

Hot dog pizza

Terveiset täältä kokeellisen keittiön puolelta. Nyt liitettiin vanha ja uusi manner pysyvästi yhdistämällä italialainen pizza ja niin periamerikkalainen hodari. Lopputuloskin oli oikein maukas. Normi pizzapohjan päälle tomaattikastike. Hodariin tarvii tieten nakkeja... Itse käytin kivikylän wanhan ajan nakkeja. Myrttisen maustekurkkua pieneksi pilkottuna. Paljon mozzarellaa ja päälle amerikkalaista keltaista sinappia. Paiston jälkeen pinnalle vielä paahdettua sipulia.

Kuollut kanttura osterikastikkeessa

Tänään tuli vietyä rakas hiiliteräswokpannuni ulkoilemaan. Kaasu liekin alla arkiruoka valmistuu nopeasti. Jasmiiniriisi vain keittymään ja kartanolle wokin kanssa. 300 grammaan kuollutta kantturaa sisäpaistin muodossa ohueksi leikattuna löysi paikkansa maustetun öljyn kanssa kuumalta pannulta Sekaan sopivia vihanneksia. Tällä kertaa paprikaa, varsiselleriä, keltasipulia, porkkanaa, chiliä ja hieman raastettua inkivääriä ja paahdettua valkosipulia. Hetken wokkauksen jälkeen purista sekaan yhden limen mehu. Mausta ruokalusikallisella kalakastiketta ja lopuksi reilusti osterikastiketta. Silppua päälle tuoretta korianteria.

Lohiherkku

Pitkän aikaa on tääkin tapaus pitänyt tempaista tänne blogin puolelle.. Perus lohiherkku on monikäyttöinen... Esimerkiksi voileipäkakun sisuksiin sopii pirun hyvin. Yleensä meillä tätä syödään leipäpalasten kanssa, jotka on penslattu hyvällä oliiviöljyllä ja paahdettu uunissa 200 asteessa noin viisi minuuttia. Ruispalat sopivat tähän tarkoitukseen mielestäni parhaiten.

Kipolliseen lohiherkkua tarvitsen 150g kylmäsavulohta, 1 prk smetanaa, ½ punttia ruohosipulia ja mausto suolalla ja mustapippurilla. Pilko lohi sekä ruohosipuli ja sekoita smetanan ja mausteiden kera. Anna maustua ainakin pari tuntia ennen tarjoilua.

Joko syksy saa tulla?

Syksy, siellä se on kulman takana... Keittiön puolella lempikauteni.. Elonkorjuu... Tuoreet juurekset, sienet, marjat ja niin edelleen... Omassa keittiössäni syksy on runsaiden pataruokien aikaa... Ja pataruoat ovat aina niin herkullisia ja ennen kaikkea yleensä vaivattomia valmistaa... Mutta takaisin todellisuuteen ja elokuun alkuun. Aurinko hellii vielä ja elonkorjuu on alkamaisillaan... 

Silmiini sattui lihatiskillä poron lapaa... Siitä se ajatus sitten taas lähti käsistä. Kuollutta sorkkaeläintä tarttui mukaan hivenen savustettuna ohueksi leikattuna kylkiviipaleena. Enimmät kalvot petteristä pois, mausto suolalla ja pippurilla. Ympärille pekonia ja grilliin epäsuoraan lämpöön ainakin tunniksi. 

Siinä vaiheessa pilkoin keltavahverot ja kuumaan pannuun vaan nahistuun. Puolikas keltasipuli oliiviöljyn kera perään. Lievät kuullotukset ja purkillinen kuohukermaa sekaan. Annetaan keittyä kasaan. Keitin samaan aikaan uuden sadon siiklit puolikypsiksi. Loppu silauksen perunoille annoin pannulla oliiviöljyn hellässä huomassa. Viimeistelin kesägrillaukseni lehtipersiljasilpulla...

Niinkin mukavaa kun grillaillessa on ollut, niin pikku hiljaa se tulee vähenemään ja päivittäisen ruokailutapahtuman johdon ottaa pitkään haudutettu lihapata...

Ravintola Torilla

Tulipas sitten tämäkin koettua... Täysi vitsi nimittäin... Naurattaa vieläkin niin ettei meinaa henkeä saada. Mistähän sitä aloittaisi, kun oikeastaan melkeimpä kaikki oli vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Tämän tason palvelun ja ruoan olisin ymmärtänyt, jos kyseessä olisi ollut 13-vuotiaiden pyörittämä kesäravintola. Tai väitän, että he olisivat pystyneet parempaan.

Scandic hotellin ravintola Torilla... Noh jotain positiivista olut oli sentään kylmää... Siihen loppuivat kehut ja siirrytään "tatti otassa" negaatioihin. En tiedä ovatko tarjoilijat ja muut jotain aiheeseen liittyvää koulutusta käyneet? Heidän puolesta toivon etteivät ole... Siihen on vielä mahdollisuus. 

Sitten siihen tärkeimpään eli ruokapuoleen. Itse tilasin annoksen briskettiä ja lisukkeeksi vaahterasiirapilla glaseerattua bataattia. Lihahan oli maustettu mukavasti.... Eli suolapurkki oli löytynyt kouraan ja sitten kun sitä pääsee lorahtamaan "hieman" liikaa niin eihän siihen muita mausteita mahdukaan. Ja eikä tainnut olla ihan viime tuntien haudutuksia "härkä" parka nähnyt. Vihannekset lautasella olivat täysi vitsi.. Harmittaa ettei tullut siitä annoksesta kuvaa otettua... Ehkä ihan hyvä vaan... julkaisukelpoinen se ei olisi ollutkaan... Lisäksi kuvauksessa luvattattiin kermaan muhennettuja kauden sieniä. Tällä kertaa kauden sienet osoittautuivat aina niin herkullisiksi tölkitetyksi herkkusieniksi. Glaseerauskin oli bataateista unohtunut.

Ja sitten liukuhihnalla kulkevista vitseistä tartutaan toiseen eli kuvassakin komeilevaan pulled pork burgeriin. Ensinnäkin siinä suolapurkissa on sekin puoli missä on niitä pieniä reikiä... Ei ole pakko suolaa kaataessa avata sitä puolta, josta aukeaa puoli kantta. Ylikypsää ja revittyä possunkylkeä... HA, HA ja vielä kerran HA! Tässä vaiheessa alkoi oikeasti pistää jo vihaksi... Luulin että suomessa syödään kinkkua vain jouluisin.. Täällä sitä tarjoillaan riivityn possuburgerin täytteenä.. Annoksen pelasti kuitenkin se että onneksi se oli kylmä, niin tarvinnut kuvitellakkaan koskevansa siihen toista kertaa.

Kootut selitykset tarjoilijalta... Mainitsin kinkun käyttämisestä pulled porkkina olevan kerettiläistä. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.. - No ei se ihan niinkuin kinkkua ole, mutta kun sitä pitkään haudetaan niin siitä tulee mureaa... Vastaus tyydytti yhtä paljon kuin teräskärkisellä maihinnousukengällä mojautus kasseille 30 asteen pakkasella. Sitten vedottiin vielä siihen, että -kun tuo kiire tuli nyt tuohon... Notta terve! Silloin kannattaa lyödä lappu luukulle, jos tällaista saastaa joutuu asiakkaalleen kertomaan. Lähetin vielä kokille terveisiä, että muistelen tehneeni yhtä laadukasta ruokaa yläasteen kotitalouden tunnilla.

Ravintola Hugo

Ravintola Hugo Oulun torinrannassa on kuvauksensa mukaan skandinaavis-ranskalainen keittiö, jossa tarjotaan alusta asti käsintehtyä ruokaa kauden parhaista raaka-aineista. Syntymäpäiväjuhlien merkeissä suunnistimme tähän kehuttuun ravintolaan rantakadulle.

Ensisilmäyksellä olimme saapuneet hyvällä maulla yksinkertaisesti, mutta silti niin elegantisti sisustettuun fine-dine ravintolaan. Vastaanotto oli lämmin, joten ei muutakuin takkia narikkaan ja bileet pystyyn. Valitettavasti ottamani kuvat eivät todellakaan tee oikeutta paikalle ja siellä tarjoiltaville herkuille.

Alkuun erittäin ammattimainen henkilökunta suositteli kuohuviiniä, mutta aiemmin päivällä sushiaterian kera nautitun moëtin roseen jälkeen päädyin XO luokan calvadosiin, josta päätin jättää puolet jälkiruoalle. 

Paikassa eletään mukavasti nykyaikaa. Kerkesin jos ihmettelemään erikoisen mallisia maljoja pyödällä... Olenko jäänyt jostain paitsi? En ole! Olivat alustoja menyylle joka tarjoiltiin meille iPad muodossa... En ole ennen törmännyt, loistavaa mielestäni! Paikkahan tarjoaa vain menuita... 3, 4, 5, 6 ja 7 ruokalajin sellaisia. 3 ruokalajin menu on kuukausittain vaihtuva ja kohtuullisen edullinen. Päädyimme tällä kertaa siihen, koska tulimme aika myöhään paikalle.

Alkuun sulavaliikkeinen henkilökunta kiikutti meille leipävalikoiman, joka sisälti saaristolaisleipää, vaaleaa vehnäleipää ja ruisleipää. Leivänpäälle oli tarjolla pientilan voita ja omatekoista purjotuorejuustoa. Alkuruokana toimi herkkusieni-tryffelikeitto, vaikka ennemminkin keittoa olisi kuvannut liemi, mutta ei huonolla tavalla. Erittäin maukas liemimäinen herkkusienikeitto hieman vaahdotettuna ja tryffeliöljyllä maustettuna toimi erittäin hyvin koko aterian läpi seuraavalle saimaan panimon marsalkka luomuvehnäoluelle.

Pääruokana tarjoiltiin kuhaa ja kanttarellia... Olen yleensä fisuannosten kanssa aikasta ronkeli, niin tällä kertaa oli nappiosuma. Kuhan kypsyys oli täydellinen ja kanttarellit sopivat suorastaan hävyttömän hyvin annokseen... Ainoa mikä jäi vaivaamaan olivat mielestäni hieman turhat, mutta toki hauskat " viinirypäle" kurkut... Siikli on muutenkin lempiperunalajikkeeni, joten olin myyty.

Aika siirtyä jälkkäripuolelle... Itse kun en ole oikeen jälkkäri ihmisiä niin vaikea silloin on miellyttääkin. Tällä kertaa kaikessa yksinkertaisuudessaan jälkiruoassa oli kaikki kohdallaan, jota komppasi täysin ihanaisen calvadosin normandialainen omena. Suklaamoussea, mansikkasorbettia ja tuoreita marjoja.. Ja ne kivilautaset... Aina niin huiput... 

Vielä laskun kera keittiö lähetti tervehdyksen jälkkäri muodossa... Sitruunavaahtokarkkia, suklaa tryffeliä kinuskikastikkeessa sekä suklaakakkua...

Lopputulemana... Vähän niinkuin vartsenkekkerin arska sanois... I´ll be back!! Erittäin ystävällinen, "huomaamaton" ja ammattitaitoinen henkilökunta. Ja mikä parasta hinta/laatu suhde on kohdallaan!